Konseptit · 1996
Auto ilman ohjauspyörää.
Pariisi 1996: Mercedes kysyi, tarvitseeko tulevaisuuden auto enää rattia ja polkimia — ja vastasi sitten ohjaussauvoilla ovissa.
Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1996 kävijät kiertelivät turkoosia coupéta, jonka matkustamo näytti keskeneräiseltä. Ohjauspyörää ei ollut. Ei polkimia. Vain kolme pientä sivuohjainta — yksi kummassakin ovessa, yksi keskikonsolissa — ja värinäyttöjen nauha siellä, missä mittarit ennen olivat.
Mercedes kutsui sitä nimellä F 200 Imagination. Italialaisen korirakentaja Stolan kanssa rakennettu ja Tokion Advanced Design -studiossa suunniteltu auto oli tutkimusauto, joka esitti unelma-autoa — ja lähes sivutuotteena ennakkonäkymä seuraavaan CL:ään ja S-sarjaan.
Luku I
Ohjausta johtimia pitkin, kummalla kädellä hyvänsä.
Työnnä sivuohjainta eteen, niin auto kiihtyy; vedä taakse, niin se jarruttaa; kallista vasemmalle tai oikealle, niin se kääntyy. Ohjaimen painikkeet hoitivat suuntavilkut, äänimerkin, valot ja pyyhkimet. Koska mekaanista ohjauspylvästä ei ollut, kumpi tahansa etumatkustajista saattoi ottaa hallinnan — matkustajan ovessa oli oma, kolmas ohjaimensa.
Elektroniikka luki ohjaimen liikkeen pyyntönä tietystä ajotilasta ja päätti sitten nopeutta, luistoa ja korin liikkeitä lukevien antureiden perusteella turvallisimman tavan toteuttaa se. Mercedes kutsui koko ideaa nimellä drive-by-wire.
Yhtiö oli asiasta niin tosissaan, että se rakensi toisen prototyypin — sivuohjaimilla varustetun R129 SL:n — ja koeajoi sitä läpi vuoden 1998. Sarjatuotantoa ei koskaan tullut. Sen sijaan tuli sähköinen ohjaus, jota jokainen nykyaikainen Mercedes käyttää rattinsa alla, ja lopulta järjestelmät, joiden ansiosta auto osaa ajaa itse.
Kojelaudan poikki värimonitorit korvasivat mittariston ja peilit. Katon kulmiin ja takapuskuriin sijoitetut kamerat syöttivät kuvaa näytöille — sivupeilikamerat vuonna 1996.
Konepellin alla
6,0litraa
M120-V12 · 389 hv — sillä ohjaussauvoja tutkiva tutkimusautokin tarvitsi kunnon Mercedes-moottorin.
Luku II
Kahden sarjatuotantoauton kasvot.
Melkein sivumennen F 200 näytti, miltä suuri moderni coupé voisi näyttää. Sen soikea säleikkö, pehmeät mittasuhteet ja pilariton lasikatos enteilivät vuonna 1999 esiteltyä mallia C215 CL; keula ennakoi myös vuoden 1998 mallia W220 S-sarja. Ylöspäin kääntyvät ovet olivat pelkkää show’ta. Rei’itetty säleikkö ja pyörät taas ennakoivat kummallisella tavalla Burmesterin kaiutinsäleikköjä vuosia myöhemmin.
Alla oli ensimmäinen julkinen esittely järjestelmästä nimeltä Active Body Control — täysin aktiivinen jousitus, joka saapuisi CL:ään vuonna 1999 — sekä ikkunaturvatyynyt, muuttuva valonjako, sähköisesti tummuva panoraamakatto ja Linguatronic-puheohjaus.
Imaginationista autoliikkeeseen
F 200:n varusteet ja niiden ensiesiintyminen Mercedeksen sarjatuotannossa
- Ikkunaturvatyynyt
- 1998 · W210 E-sarja
- Active Body Control
- 1999 · C215 CL
- Aktiiviset bi-ksenonvalot
- 2003 · W211 E-sarja
- Sähköisesti tummuva katto
- 2002 · Maybach 62
- Linguatronic-puheohjaus
- vuodesta 1996 alkaen
- Sähköinen seisontajarru
- 2000-luvun tuotanto
Epilogi
Verkossa levinnyt auto, joka ei ollutkaan uusi.
2000-luvun alussa ketjusähköposteissa kierteli kuvia F 200:sta otsikolla ”The New Benz”, ja sitä kutsuttiin SCL600:ksi. Snopesin täytyi selittää, että auto oli aito — se vain ei ollut myynnissä ja oli jo useita vuosia vanha. Alkuperäinen istuu yhä Mercedes-Benz-museon Fascination of Technology -osastolla. Ohjaussauva ei koskaan korvannut rattia. Melkein kaikki muu sen ympäriltä sen sijaan päätyi tuotantoon.